Oletko ikinä miettinyt, mikä syömistäsi ohjaa? Kun tunnistat mielitekoihisi vaikuttavia tekijöitä, tunteita ja tilanteita, on syömistä helpompaa lähteä muokkaamaan.
Ruoka on ihmiselle fysiologinen perustarve
Syömistä ohjaavat useat erilaiset tekijät, joista osa liittyy vahvasti nykyhetkeen – kuten nälkä, vireystila, ympäristössä olevat “ruokavihjeet” ja tarjonta – ja osa on enemmän menneisyyden perua, eli pitkin elämää opittuja tapoja. Ihmiselle on hyödyllistä rakentaa kaavoja ja niin sanottuja nyrkkisääntöjä toistuvista toimista, jollainen syöminenkin on. Osa näistä ajatus-, toiminta- ja käyttäytymismalleista ei kuitenkaan välttämättä tue joustavaa ja tasapainoista syömistä. Tällaisia tyypillisiä malleja ja oppeja ovat esimerkiksi se, että lautanen pitää syödä aina tyhjäksi tai että vain viikonloppuna on “herkkupäivä”. Samaa pätee ruokien luokitteluun sallituksi ja ei sallituksi tai terveellisiksi ja epäterveellisiksi, joita esitellään muun muassa paljon mediassa.
Ravitsemusterapiassa tutkimme ja puramme syömisen malleja ja ajatuksia, jonka myötä ymmärrys omasta syömiskäyttäytymisestä usein aukeaa. Ruoan mieliteko tai “herkkuhimo” on käytännössä tietynlaisten tilanteiden tai tunteiden herättämä idea syömisestä. Siihen reagoimista on helpompi lähteä muuttamaan, kun ensin saa itsensä niin sanotusti rysän päältä kiinni – eli tunnistaa omia toiminta- ja ajatusmalleja esimerkiksi ruoalla palkitsemisesta tai lohduttamisesta. Tämän tyyppisiin tilanteisiin etsimme ravitsemusterapiassa selityksiä ja uusia vaihtoehtoisia toimintamalleja.
Ruokahistoria ja tunnetilat syömisen ajurina
Lapsuuden ruokatarjonta vaikuttaa mieltymyksiin ja tottumuksiin läpi elämän. Monet tunnesyömisestä tai ahminnasta kärsivät asiakkaat tunnistavat taipumuksen alkaneen jo lapsena. He saattavat keskustelujen myötä oivaltaa, että vanhemmat ovat aina tarjonneet harmitukseen lohdutuksena makeaa tai että paljon kotona yksin olleena tyhjyyden tunnetta yritti täyttää keittiön kaapeista. Syy-seuraus-yhteyksien tunnistaminen ja tiedostaminen voi auttaa helpottamaan vuosikymmeniä jatkunutta psyykkistä kuormaa ja itsesyytöksiä, joita syömiseen voi pahimmillaan liittyä.
Aikuisuuden syömiskäyttäytyminen heijastelee usein lapsena opittuja tapoja, joista osa voi olla tiedostamattomia. Esimerkiksi jos lapsuuden perheessä ei ole tapana juoda limsaa tai leipoa, ei välttämättä osaa aikuisenakaan edes kaivata makeita juomia tai koe leipomista omaksi jutukseen. Toisaalta taas lauantain karkkipäivään tottunut lapsi saattaa kokea myös aikuisena lähes pakonomaista tarvetta herkutella lauantaisin. Tässä tilanteessa olisi hyvä tutkailla omaa historiaansa sekä asiayhteyksiä ja kuunnella mitä sisimmässään oikeasti kaipaa – tarvittaessa yhdessä ammattilaisen kanssa.
Myös positiiviset tunteet ja tilanteet voivat aiheuttaa syömisen impulssin, esimerkiksi juhlatilanteissa on totuttu syömään tiettyjä herkkuja tai elokuvissa käynti ei tunnu samalta ilman leffaherkkuja. Yleensä neutraali ja positiivinen suhtautuminen syömiseen lapsuudenperheessä auttaa tasapainoisen ruokasuhteen säilyttämisessä aikuisenakin. Sen sijaa herkkujen demonisointi, ruokien eriarvoistaminen, ruoalla palkitseminen, rankaiseminen tai lohduttaminen voivat vinouttaa ruokasuhdetta ja aiheuttaa ongelmia syömiskäyttäytymiselle.
Ruokaympäristön ”vihjeet” voivat tukea tai haitata omia tavoitteita
Arvioimme ruokaa usealla eri aistilla ja tätä hyödynnetäänkin erityisesti mainonnassa, kaupoissa ja kahviloissa. Ulkonäkö, tuoksu ja värit antavat meille tietoa ruoasta jo ennen kuin se ehtii suuhun, mikä saa makumuistomme herättämään mieliteon. On täysin luonnollista, että kauniisti esille laitettu ruoka saa “veden kielelle”. Ruoan miellyttävyydestä kertovat tekijät ovat paljolti opittuja, minkä takia “herkku” voi tarkoittaa eri ihmisille hyvin erilaisia ruokia. Mikä on sinulle herkullista, ei välttämättä ole sitä esimerkiksi kumppanillesi tai sisaruksellesi.
Ihmislajille on ollut välttämätöntä saada mielihyvää ruoasta — ravinto on kriittinen eloonjäämisehto ja energiapitoinen sellainen erityisen suotava tapa poistaa nälkä. Kuten muutkin eläimet, opimme ruoasta saadun mielihyvän kautta ja muistamme tilanteet ja paikat, joissa koimme mielihyvää. Esimerkiksi elokuvat, kahvilat, mummola tai niinkin arkinen paikka kuin työpaikan taukohuone voi herättää halun syödä. Lisäksi ostopäätösten taustalla vaikuttavat useat eri tekijät, joista osaa emme tietoisesti huomaa tai arvioi. Esimerkiksi paistopisteen tuoksu tai kirkkaat valot ja kaunis asettelu voivat johtaa ostokorimme täyttymiseen “ihan itsestään”. Tällaisella valintaympäristön muotoilulla (eng. choice architecture) voidaan ohjata huomiota tiettyihin hyllypaikkoihin ja saada ihminen tekemään impulsiivisia ostopäätöksiä.
Kun opit havainnoimaan omaa käytöstäsi ohjaavia tekijöitä, voit arvioida tilannetta uudestaan ja tiedostat paremmin, milloin syöminen on impulssien johtamaa. Haastamme sinut kiinnittämään huomiota tietoisesti ruokaympäristösi tekijöihin – huomaatko tilanteita, paikkoja tai tunnetiloja, jotka laukaisevat mieliteon kuin itsestään?
Reetta & Jasmin
Kirjoittajat ohjaavat päivätyökseen erilaisten syömisen hallinnan haasteiden kanssa kamppailevia ihmisiä ja auttavat vapautumaan mielitekojen ylivallasta, ilman vippaskonsteja. Laratesta löydät tunnesyömisen ja ruokasuhteen haasteisiin perehtyneitä ravitsemusterapeutteja, kun haet ravitsemusterapeuttia hakusanalla “Ruokasuhde”.
