Herkkuhimojen, mielitekojen tai impulsiivisen syömisen taltuttaminen kannattaa aloittaa tarkistamalla syömisen peruspilarit. Kokosimme tähän osioon tarkistuslistan, joista voit aloittaa selvitystyön. Toteutuuko seuraavat asiat syömisessäsi?
1. Ateriarytmi
Ajoittuuko herkkuhimosi iltaan? Kun olemme olleet pitkään hereillä, tarve levätä kasvaa. Niin kutsutun univelan voi kuitata vain nukkumalla. Vastaavasti kehossa kasvaa myös tarve saada energiaa ja ravintoaineita sitä kovemmaksi, mitä kauemmin olet ollut syömättä. Koska kehon energianottoa, kuten nälän tunnetta, ohjaa viime kädessä hyvin autonominen hermoston alue, ei nälkäisenä ole helppoa tehdä terveyden kannalta suotuisia ruokavalintoja — etenkään nykyisessä ruokaympäristössämme. Älä siis venytä ateriavälejä liian pitkiksi. Mitä kauemmin edellisestä ateriasta on aikaa, sitä suuremmaksi mieliteko nopeasti energiaa tarjoavia ruokia kohtaan kasvaa.
Usein pohjaton nälkä astuu kuvioon vasta työ- tai koulupäivän jälkeen. Jos iltasyöminen ei ota loppuakseen, pohdi, oletko syönyt työpäivän aikana riittävästi. Jos joudut käymään ruokakaupassa kotimatkalla töiden jälkeen, vältät myös pahimmat “ansat” ruokakaupassa syömällä riittävä välipala töissä ennen kotiin lähtemistä.
2. Ruoan kylläisyysvaikutus
Kuitu- ja proteiinipitoinen ruoka tukee parhaiten kylläisyyttä. Rauhallinen syöminen ja pureskeltava ruoka antavat aivoille aikaa havainnoida viiveellä kehittyvä kylläisyysaistimus. Varmista, että syöt riittävästi kuitua ja sopivasti, noin 1 g/painokilo, proteiinia päivän aikana. FinRavinto 2017 -tutkimuksen mukaan 70% suomalaisista syö suosituksia vähemmän kuitua ja hiilihydraatteja. Kuidun päivittäisen saantisuosituksen (25g naiset, 35g miehet) saavuttamiseksi kasviksia, täysjyvää ja marjoja sekä hedelmiä on oltava useammalla aterialla päivässä – aloita siis lisäämällä jotain hyvää ja värikästä päivääsi heti aamiaisesta alkaen!
3. “Herkkujen” salliminen
Jos saat käskyn “älä ajattele punaista autoa” – ajattelet varmasti sitä. Sen sijaan, että yrität välttää herkun syömistä, voisitko ajatella jälkiruoka-annoksen itse asiassa kuuluvan osaksi ateriaa? Kun mieleisen jälkiruoan syö pääaterian päätteeksi, se ei aiheuta aivoissa niin suurta palkintoarvoa ja verensokerin heilahduskin jää loivemmaksi. Toisin käy, jos verensokeri on pohjalukemissa ja maha on typötyhjä. Herkkujen neutraloiminen osaksi elämän iloja on hyvä tavoite ja mieltä keventävä tila. Jos herkkulakkoilu ja karkkipäivät ovat jo lapsuudessa opittu tapa, ehdottomuudesta eroon opettelu vaatii usein harjoittelua.
Monella on pelko siitä, että jos päästää tiukasta kontrollista irti, syöminen ”lähtee käsistä”. Rennon herkuttelun oppiminen on kuitenkin ehdottomasti vaivan väärti, sillä kukaan ei halua olla koko elämäänsä laihdutuskuureilla tai herkkulakoissa. Tiukan kieltäytymisen ja hallitsemattomuuden väliltä löytyy myös vaihtoehto: tasapaino.
Reetta & Jasmin
Kirjoittajat ohjaavat päivätyökseen erilaisten syömisen hallinnan haasteiden kanssa kamppailevia ihmisiä ja auttavat vapautumaan mielitekojen ylivallasta, ilman vippaskonsteja. Laratesta löydät tunnesyömisen ja ruokasuhteen haasteisiin perehtyneitä ravitsemusterapeutteja, kun haet ravitsemusterapeuttia hakusanalla “Ruokasuhde”.
